Metsäteollisuus ennen ja nyt

1 kommentti

Kirjoittaja: Niilo Pellonmaa, hallituksen puheenjohtaja, Finnpulp

Suomi on metsäteollisuuden kärkimaa niin teknologian kuin tuotanto-osaamisen saralla. Toimialan merkittävistä uutuuksista monet ovat pääsääntöisesti syntynyt ja käyttöönotettu maassamme. Viime vuosituhannella teollisuuden kasvu ja kansainvälistyminen olivat alan ohjaavia teemoja Suomessa. Metsäyhtiöt hallitsivat suurelta osin koko arvoketjua, metsästä maailmalle toimitettavaan lopputuotteeseen. Ympäristön vaaliminen alkoi nostaa päätään jo 1970-luvulla vesisiensuojeluhankkeiden myötä ja jatkui YVA-lainsäädännön vahvistaessa rooliaan vuosituhannen vaihteessa. Pitkälti tämän kehityksen ansiosta metsäteollisuudesta on tullut yksi vihreimmistä toimialoista Suomessa. Tänä päivänä metsäteollisuus on merkittävä uusiutuvan bioenergian tuottaja, kun tuotantolaitosten prosessissa syntyvä biotuote pystytään muuttamaan sähköksi ja tätä kautta jaeltavaksi valtakunnallisille energiamarkkinoille.

Aikanaan Suomi hakkasi puunsa, keitti sellunsa ja jalosti siitä korkealuokkaisia jatkojalosteita maailmalle. Tänä päivänä Kiina ja muut kehittyvät taloudet ovat ottaneet sellun jatkojalostuksen pitkälti omiin käsiinsä. Samalla logistinen ketju on keventynyt, kun lopputuote tehdään lähellä asiakasta ja kasvavia lopputuotemarkkinoita. Pitkäkuituisen sellun tuotannossa maailman markkinat tarvitsevat meitä suomalaisia edelleen. Sen raaka-aineena on pohjoinen havupuu, joka ei kasva suurten markkinoiden lämpimässä ilmanalassa. Meille havumetsät ovat siis uusiutuva luonnonrikkaus, jonka varoilla hyvinvointiyhteiskuntamme on pitkälti rakennettu ja edelleen rakennetaan tulevaisuudessa. 

Taloudellisesti metsäteollisuus vastaa yli 20 % maamme vientitulosta. Kun mukaan lasketaan Suomessa valmistettavat metsäteollisuuden koneet ja laitteet, kasvaa tämä luku merkittävästi. Finnpulpin hanke tulee kasvattamaan tätä entisestään. Tulemme olemaan yksi maamme merkittävistä taloudellisen hyvinvoinnin tuottajista. Laajojen välillisvaikutusten kautta hyvä jakautuu arvoketjuissa tuhansille yksittäisille työntekijöille, metsänomistajille, hakkuista logistiikkaan ja tuotantoteknologiasta tukipalveluihin. Ja lopuksi maksettavina metsä-, palkka-  ja yritysveroina kaikille suomalaisille. 

Finnpulpin hankkeen edetessä olen havainnut, että ihmisillä on selluteollisuudesta ja sen arvoketjuista hyvin vanhakantainen kuva. Oletetaan, että perussellulla ei ole merkitystä viennissämme, ja että meidän tulisi huolehtia arvoketjun kasvattamisesta jatkojalosteissa. Toisaalta kuvitellaan sellutehtaiden tuhoavan elinympäristöä. Näissä kummassakin aiheessa keskustelu kumpuaa pitkälti alaa sivusta seuraavien tuntemuksista ja peloista ajantasaisen tiedon sijaan. Jalostusasteesta itsepintaisesti kiinni pitäminen ei välttämättä kasvattaisi kokonaistuottoa. Se saattaa jopa vähentää perustuotannon volyymia, kun kilpailukykymme lopputuotteiden kustannustehokkaassa valmistuksessa on heikko suhteessa lähellä loppuasiakkaita toteutettuun tuotantoon. 

Tänä päivänä uusi sellutehdas saastuttaa murto-osan 1970-luvun edeltäjäänsä verrattuna. Aikanaan ilmassa leijaili milloin vahvempi, milloin lievempi ”rahan” haju. Tuolloin vesistöön päässeet BOD-päästöt aiheuttivat happikatoa ja vesistöjen rehevöitymistä. Ennen selluloosa valkaistiin kloorilla, mutta prosessien kehittymisen myötä myrkyllisiä AOX-yhdisteitä ei ole enää 2000-luvun sellutuotannossa osoitettu syntyvän. Myös fosforipäästöt tuotettua tonnia kohden ovat tippuneet murto-osaan vanhasta.

Lakimääräinen tiukka YVA-prosessi huolehtii siitä, että teollisuuden toimijat, ja toimijoiksi aikovat, vastaavat ennakoivasti ympäröivän luonnon hyvinvoinnista. Viranomaisten jatkuva valvonta takaa, että myös ulkopuoliset tahot arvioivat toiminnan vaikutuksia tarkkaan. Toimintaa tarkastellaan aina osana asuin- ja toimintaympäristöä, eikä yksin yhden toimijan tavoitteiden ja toiveiden silmin.

Vuosikymmenet ovat muuttaneet metsäalaa, sen teknologiaa ja markkinoita. Ne ovat muuttaneet myös toimintaympäristöä, jossa vahva sosiaalinen dialogi ympäristön kanssa on tärkeää. Avaamme elokuun aikana verkkosivuillemme osion, jossa jokainen voi tutustua Finnpulpin ympäristöluvassa määrättyihin päästörajoituksiin. Tiedot perustuvat viranomaisten näkemykseen sekä mittavaan tutkimusmateriaaliin, jonka julkiset tahot ovat meiltä vaatineet ennen luvan myöntämistä.

 Haluamme olla rakentamassa hyvinvoivaa tulevaisuutta – Kuopiossa, Savossa, Suomessa ja maailmalla.

Keskustellaan

1 kommentti

Kommentoinut Petri Nieminen |

Hyvin laadittu kirjoitus. Ulkomaanviennin merkitys Suomen taloudelle on suuri ja metsäteollisuus on osaltaan ollut Suomen talouden kivijalkoja ja hyvinvoinnin tuojia. Metsäteollisuuden vesienkäsittely tuotettua tonnia kohti on myös parantunut huomattavasti viimeisen 25 vuoden aikana. Nykyään suunniteltavat megaluokan sellutehtaat ovat tosin tuotannoltaan jopa 2-3 suurempia kuin aiemmin, joten täytyy huomioida, että tämä tuotantomäärän kasvattaminen syö osaltaan kehittyneemmän vesienkäsittelyn tuomaa ympäristöhyötyä. Parantuneesta vesienkäsittelystä kiitos varmastikin kuuluu osaltaan kiristyneelle lainsäädännölle; osakeyhtiöt eivät ole tehneet vesiensuojelullisia toimenpiteitä pelkästään hyvää hyvyyttään. Joka tapauksessa Suomessa sellutehtaiden vesienkäsittelyteknologia on nykyään käsittääkseni yleisesti ottaen hyvällä tasolla, jos muualle maailmaan vertaa. Ei liene kuitenkaan mahdollista, että teknologia edelleen kehittyy loputtomiin ja päästöt tippuvat jatkossakin. Viranomainen ei voi vaatia enempää puhdistustehoa kuin lainsäädäntö ja EU:n BAT-vertailuasiakirja mahdollistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot
medialle

Finnpulp

Martti Fredrikson
toimitusjohtaja
martti.fredrikson(a)finnpulp.fi

Tehdashanke

Timo Piilonen
johtaja
timo.piilonen(a)finnpulp.fi

Viestintä

Brand Agency Punda.
Ratakatu 1 B A 3 00120, Helsinki
Tel. +358 40 831 5996
info(a)punda.fi