Metsäkuva blogiin

Metsistä ilmasto-ongelman osaratkaisu

Ei kommentteja

Kirjoittaja: Pekka Kauppi, ympäristönsuojelun emeritusprofessori, Helsingin yliopisto

Jos ja kun uudet biotuotetehtaat valmistuvat Kemiin ja Kuopioon, Suomi on puolivälissä sellutehtaittensa modernisoinnissa. Näin asian näkee professori Jyrki Kettunen, joka huomauttaa, että Suomessa on 11 vanhaa sellutehdasta, jotka vääjäämättä lähestyvät elinkaarensa loppua. Maassamme on vain yksi uuden sukupolven biotuotetehdas, Metsä Groupin tehdas Äänekoskella. Useat sellutehtaat ovat viime vuosituhannelta ja perustuvat vanhentuneeseen tekniikkaan. Ne pitää hyvässä järjestyksessä ajaa alas ja purkaa pois.

Kettusen mukaan Suomeen riittää 5-6 uudenaikaista sellutehdasta, joista kukin on nykyisiä tehtaita suurempi, noin kaksinkertainen. Uudet tehtaat ovat ekotehokkaita. Ilmaan ja vesistöihin joutuvat päästöt sellutonnia kohden alenevat. Keskeinen uusi tekijä on moderni, suorituskykyinen soodakattila.

Äänekosken vanha tehdas oli sähköntuotannossaan hädin tuskin omavarainen. Se purettiin pois ja tilalle tuli uusi tehdas, joka käyttää vähemmän kuin puolet sähkötehosta laitoksen omiin tarpeisiin. Äänekosken sellutehdas pystyy myymään sähköä valtakunnanverkkoon yhtä paljon kuin Imatrankosken vesivoimala. Äänekoskelta tulee sähköä kaksi kertaa enemmän kuin Googlen konesali sitä tarvitsee Haminassa.

Koska ilmasto-ongelma on maailmanlaajuinen, tehdashankkeiden ilmastovaikutuksia pitää arvioida kansainvälisestä näkökulmasta. Uudet tieteelliset tutkimukset vahvistivat kuluvan vuosikymmenen alussa, että puunkäyttö ei ole ilmaston suojelun ongelma. Päinvastoin: Maailman metsät tarjoavat osaratkaisun ilmasto-ongelmaan. Vielä 1970-luvulla metsäkato oli niin voimakasta, että maailman metsät kuormittivat ilmakehää hiilidioksidilla, silloinkin tosin vähemmän kuin öljyn ja kivihiilen polttaminen.

Puuvarat karttuvat yleensä kaikkialla, missä on metsäteollisuutta. Teollinen puunkäyttö ei ole pitkään aikaan lisännyt ilmakehän hiilidioksidikuormaa. Tosin Brasiliassa ja Indonesiassa on metsäteollisuutta ja näissä maissa puusto edelleen vähenee. Mutta tropiikin maissa puusto vähenee pääosin muista syistä kuin teollisuuspuun hakkuiden takia. Metsiä kasketaan ja raivataan pelloiksi tai karjan laitumiksi. Soijan, kumipuun, öljypalmun, kahvin ja kaakaon viljely laajenee. Metsät saavat väistyä. Myös teollisuuspuun hankinnassa on edelleen ongelmia monin paikoin, erityisesti laittomien hakkuiden takia.

Maailman metsien ilmastovaikutus muuttui negatiivisesta positiiviseksi vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Metsäkatoa onnistuttiin hillitsemään. Puuvarat alkoivat vahvistua ja karttua. Metsät eivät enää tuottaneet hiilidioksidia ilmakehään vaan alkoivat nettomääräisesti poistaa sitä ja eliminoida fossiilisen energian aiheuttamaa taakkaa.

Puuvarojen karttuminen on maailmanlaajuista ja perustuu yhteiskunnalliseen kehitykseen. 1990-luvulla skottilainen maantieteen professori Alexander Mather nimitti ilmiön ”metsätransitioksi”. Hänen mukaansa tapahtumasarja on seuraava: 1) Maaseudun väestö luopuu omavaraistaloudesta, kun asutuksen painopiste siirtyy maalta kaupunkeihin; 2) Kaupunkilaiset ostavat ruokaa rahalla ja maaseudun väestö alkaa myydä tuotteitaan markkinoille; 3) Ravinnontuotanto keskittyy parhaille viljelysmaille, huonot pellot hylätään ja ne metsittyvät; 4) Viljelyyn pystytään investoimaan, maatalouden menetelmät tehostuvat, peltojen satotaso kohoaa ja uusia huonoja peltoja poistetaan viljelystä; 5) Huonoista pelloista tulee hyviä metsiä. – Mather tutki historiallisia aineistoja eri puolilta Eurooppaa, Yhdysvaltoja, Keski-Amerikkaa ja Aasiaa. Sama kuvio toistui kaikkialla.

Ilmiöllä on omaperäisiä vivahteita Suomessa. Pellot eivät ole koskaan peittäneet edes viidennestä Suomen maa-alasta. Kaskeaminen ja metsälaidunnus kuitenkin valjastivat miljoonia hehtaareja metsiä ruoantuotannon tarpeisiin vielä 150 vuotta sitten. Näiden toimintojen jäljet ovat nyt katoamassa, lopulta Savossakin. Tilalle on tullut tieteelliseen tutkimukseen perustuva metsänhoito ja sen rinnalle systemaattinen luonnonsuojelu kansallispuistoineen ja eri asteisine luonnonsuojelualueineen. Uusi järjestelmä tuottaa näkymiä, jota ei rakasteta yhtä paljon kuin vanhojen maalausten esittämää avointa perinnemaisemaa. Mutta uusi maisema on ilmastonsuojelun kannalta parempi kuin vanha. Metsänhoito on luonut voimakkaan hiilinielun. Puusto karttuu ja vahvistuu. Ilmaston lämpeneminen ja ympäristön muutokset ovat kiihdyttäneet tätä kehitystä.

Suomen metsien pinta-ala ei ole laajentunut, mutta puuvarat ovat väkevästi karttuneet. Varsinkin suuria puita on entistä enemmän. LUKEn uuden tutkimuksen mukaan isoja, läpimitaltaan yli 40 senttisiä puita, on maamme eteläpuoliskolla jopa kaksikymmentä kertaa enemmän kuin 1920-luvulla. Puustoa on noin miljardi kuutiometriä enemmän kuin 1970-luvun alussa. Tämä suhteellisen äskettäin tapahtunut puuvarojen lisäys vastaa yhden uuden sellutehtaan puuntarvetta noin 160 vuoden ajan.

Yksityinen sektori ja julkinen valta tekevät päätöksiä, jotka ovat Suomessa varsin tärkeitä. Sellupohjaisista tuotteista on maailmanlaajuista kysyntää. On lähes varmaa, että jonnekin uusia tehtaita tulee. Mutta arvoitus on, minne tehtaat rakennetaan. Luonnonsuojelun kannalta tärkeintä on, etteivät uudet tehtaat nousisi lajiston paratiiseihin, tropiikin umpimetsään. Myös Suomessa pitää varoa liikahakkuuta ja puunkorjuun rinnalla edelleen parantaa metsien hoitoa ja suojelua.

Pekka Kauppi on toiminut Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan professorina vuosina 1997 – 2018, tutkimusaiheinaan metsä- ja ympäristötieteet sekä näihin liittyvä politiikka, hiilikestävyys sekä metsäteollinen ekosysteemi.

Keskustellaan

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Yhteystiedot
medialle

Finnpulp

Martti Fredrikson
toimitusjohtaja
martti.fredrikson(a)finnpulp.fi

Tehdashanke

Timo Piilonen
johtaja
timo.piilonen(a)finnpulp.fi